Oli miten oli, näin ennen puolentoista tunnin rainaväijyä haluaisin laittaa ”kirjekuoreen” ennustuksen, ennakkotietonani ainoastaan elokuvan kaksi nimeä (en lukenut takakantta, vielä). Ennustus kuuluu näin:
”New Alcatraz on upouusi ja mopomoderni vankila, minne lähetetään kaikkein ikävimmät ihmiset kärsimään rangaistusta teoistaan. Kuitenkin vankilan rakentaminen on häirinnyt hereille ihan levottoman kokoisen kuristajakäärmeen, joka vihastuneena ryhtyy napsimaan rikollisia ja vanginvartijoita poskeensa alati kiihtyvällä tahdilla. Kärmes on ovela väijyjä, luodinkestävä, ja ihan helvetin nopea liikkeissään. Leffan sankariksi nousee mulkun vankilanjohtajan vihaama vankilapsykiatri joka onnistuu kukistamaan käärmeen räjähteillä. Selviytyjiä on 3, yksi nainen ja kaksi miestä, ja heidät vie turvaan helikopteri.”
Katsotaan miten käy…
*** Juonipaljastukset alkavat tästä. Jos haluatte säilyttää uskonne elokuvaan taiteenlajina, älkää lukeko ***
Filmimme vankila sijaitsee etelämantereella, 20km etelänavasta, ”secretly funded by the world’s leaders, its intent is to contain the most dangerous criminals of the modern age.” Myöhemmin opimme, että kyseessä olevaa vankilaa ei virallisesti ole olemassakaan, ja valmistuttuaan kokonaan sinne mahtuu sisään 25000 ei-haluttua ihmistä. Kaikesta päätellen Yhdysvallat on projektin etunenässä. Aika arveluttava päätös ”by world’s leaders”, eli he ovat yhtä mieltä siitä, ketkä ovat terroristeja ja ketkä vain urheita vapaustaistelijoita? Ja myös useat demokratioina itseään mainostavat valtiot ovat mukana tässä ihmisten kadottamisoperaatiossa?
Turhan älylliset pohdinnat sikseen, tätä filmiä tuskin kestää jos aivoissa on enemmän kuin kaksinumeroinen luku soluja hengissä.
Aluksi näemme, kuinka vankilanjohtaja päävartijansa kera läksyttää vankilan valmiiksi saattamisesta vastaavaa kahta (!) insinööriä. He ovat luodatessaan havainneet jonkin sortin kammion tulevan kaivannon reitillä. He varoittavat johtajaa kammion paineen mahdollisen väkivaltaisen vapautumisen aiheuttavan kenties joitakin rakenteellisia vaurioita vielä valmistumassa olevalle vankilarakennukselle, mutta sanat kaikuvat kuin kuuroille korville, työtä on jatkettava. Arvatenkin paine vapautuu aggressiivisesti, jonka huomaamme kameramiehen saamista kouristuksista ja näyttelijöiden hytkynnästä ja kaatuilusta lavasteissa (yksi ponnettomimmista elokuvaräjähdyksistä joita olen ruudulla todistanut). Se nörtimmän näköinen insinööri lukee joltakin näytöltä, että kammiosta vapautuva kaasu on 99,98% typpeä, joka kuulemma toimii kuin ei-niin-kylmä syväjäädytin. Kammio on siis kuin vähintään 10 miljoonaa vuotta vanha aikakapseli, jonka ihmiset nyt ovat avanneet. Kaikesta tästä vaivannäöstä insinöörit saavat huudot pomoltaan, ja näin meille paljastetaan elokuvan virallinen mulkvisti.
Sitten leikkaammekin Princetoniin, jossa Ripley’s: Believe it or not! –juontajanakin kunnostautunut mies vetää paleontologian tohtorina luentoa. Näppärä eturivin opiskelijatar huomauttaa professorin nyt latelevan vain omia teorioitaan joita tiedeyhteisö ei ole vielä todeksi hyväksynyt. Niinpä, mutta onneksi professoriamme tukee ideoissaan hänen puolisonsa, rouva paleontologian tohtori, jota selkeyden vuoksi kutsuttakoon myöhemmin tohtorittareksi. Luento päättyy ja saamme hieman hahmoihin syvyyttä (saammeko?) seuratessamme tohtoripariskunnan hieman kiihtynyttäkin neuvottelua parisuhteensa tulevaisuudesta.
Seuraa jälleen leikkaus, tällä kertaa Intian valtameren yllä lentävään lentokoneeseen. Kaksi venäläisperäisellä aksentilla englantia puhuvaa herrasmiestä ovat ilmeisesti ostaneet pari keskimatkan ydinohjusta pohjois-Korealta. Pian vapaustaistelijoiden privaattijetin (!) perässä onkin kaksi hävittäjää – made in the US of A – jotka pakottavat koneen laskeutumaan läheiseen tukikohtaan. Voimme olettaa kronologisen hypyn tapahtuneen, sillä seuraavassa kuvassa vapaustaistelijoiden puheenjohtaja nähdään New Alcatrazin telkien takana. Vankilanjohtajan saapuessa jututtamaan tuore vanki esittäytyy Tšetšenian puolustusministerinä ja vaatii diplomaattista koskemattomuutta, mihin ”pomo” vastaa muistuttamalla tätä miellyttävällä äänellään annetusta elinkautistuomiosta (vankilassa jota ei virallisesti ole olemassa? Ampuisivat hengiltä mielummin). Vankilaosaston pienessä ruokailutilassa kohtaamme kaikki kuusi hurjaa vankia: kaksi tšetšeeniä, IRA:n naispuolinen rivijäsen (puhuu mahdollisesti hirveimmällä mahdollisella aksentilla), valtion verkostoihin hakkeroitunut ääliö (aka. Prince of Darkess), Yhdysvaltain Buenos Airesin suurlähetystössä jotain (ilmeisesti) pahaa tehnyt José sekä kemikaali-Ali. Tällä aikaa vankilan tuuletuskaivannon seinämästä on syntynyt ihan vankilan perustuksiin asti ulottuva noin kaksi metriä halkaisijaltaan oleva käytävä. Taas insinöörejä käskytetään, mutta koska korjaustöitä ei meuhkaamisesta huolimatta pystytä heti aloittamaan saamme käytävän sisemmälle aukolle vapisevan vartijan aseen kanssa. Hän saa arveluttavan kunnian olla elokuvan nimikkopedon ensimmäinen uhri. Paikalle kärryllään saapuvat reiän tukkimisesta vastaavat kaksi insinööriä ovat seuraavat.
Ajassa 31:30 body count on käärme 3 – team homo sapiens 0
Ja napaseudulta aavikkokaivauksiin! Lasten saamisen ja fossiilien kaivamisen tehokkaan yhdistämisen parhaista metodeista riitelevä paleontologipariskunta saa yllättäviä vieraita Yhdysvaltain armeijasta. Heidät halutaan ”erityisosaajina” mukaan etelämantereella tapahtuvaan salaiseen operaatioon, josta porkkana tieteilijöille mainitaan kyseinen muinaiskammio muinaismuistoineen. He ovat myytyjä. Vasta sinne matkalla he kuulevat tarkemmat infot paikasta operaation sotilailta. Pian selviää, että tämän elokuvan pohjanoteeraukset eivät loppuneet irlantilaiseukon aksenttiin: niin epäpäteviä sotilaita en ole nähnyt sitten asepalveluksen! Näitä sankareita on myöskin suuri lukumäärä, eli viisi. Mitäpä luulisitte, onko määrä riittävä? Esikunnan mukaan ilmeisesti on, sillä heillä on jotain tiedustelutietoa pedostamme. Jännittävää myöskin huomata, että isoja liskoja vastaan taistelemaan lähtiessä aseiksi otetaan haulikko ja 5.56mm rynnäkkökivääreitä. Luulisin, että liskolla on hiukan tuhdimmin nahkaa kuin ihmisellä, toistakymmentä metriä pitkällä käärmeellä vielä runsaammin. No, siten makaa miten petaa, kuten muutamaa kohtausta myöhemmin tulemme huomaamaan.
Yrityksessä saada aikaan jännittävä kohtaus ”sotilaita” ja ”asiantuntijoita” kuljettava lentokone joutuu säätilan ja huonon radioyhteyden takia laskeutumaan sokkona jäälle rakennetulle kiitoradalle. Näyttelijät kyllä ahkerasti heiluvat ja tärisevät lavasteissa, mutta edes musiikkia ei ole vaivauduttu valitsemaan tunnelman mukaan. Jostain syystä lentokoneesta ulko-ovelle löytäminen on tekemisen takana. Tai vuorosanojen mukaan on. Katsoja jää todennäköisesti vain ihmettelemään miksi ihmiset untuvatakeissaan vaeltavat kyyryssä animoidun lumimyräkän keskellä niinkin pitkään. Lentäjä antaa jostain selittämättömästä syystä porukalle 12 tuntia selviytyä sisään ja ulos. Nyt ainakin tiedämme ettei elokuva voi sitä pidempään kestää. Ovelle päästyä sekava sakkimme havaitsee, etteivät normaalit avausmekanismit toimi. Onneksi sotilaita johtavalla majurilla seesam aukene –korttinsa mukana, ja ovet saadaan auki.
Sisälle päästyä huomaamme rakenteiden joutuneen nopeasti heikohkoon kuntoon. Huomaamme myös ettei näitä paikalle lähetettyjä sotilaita ole koulutettu edes asutuskeskustaistelun alkeissa. Pian yhden kulman takaa syöksyy ryhmä vartijoita, jotka ilmoittavat painokkaasti aseet sanojensa tukena lähtevänsä jättiläiskäärmeen riivaamasta jääluolastansa potkujenkin uhalla (saamme myös tulospäivityksen, 6-0). Majuri on asiasta eri mieltä, etenkin kun hänellä on ilmeisesti ainoa ulko-ovet avaava avainkortti. Tilanne on kärjistymässä vauhdilla kunnes vankilanjohtaja saa miehensä ruotuun.
Siirrymme tarkkaamoon, missä vartijat näyttävät saamaansa turvakameranauhoitusta käärmeestä. Tohtorit analysoivat kyseessä olevan mahdollisesti ”puuttuva rengas” (linkkinä minkä välillä?) ja arvioivat madon mitaksi ainakin yli 80 jalkaa [sic]. Tohtorien mukaan liskot hakeutuvat aina lämpimään paikkaan, tässä tapauksessa ilmanvaihtokanavaan. Ilmeisesti majuri ei oleta käärmeen päivystävän siellä, sillä hänen suunnitelmansa ensimmäinen vaihe on ajaa se sinne tapettavaksi. Onnea yritykseen viidellä miehellä 25000 vangin vetoisessa vankilassa. Tohtorit ovat suunnitelmaa vastaan, sillä he haluaisivat saada käärmeen kiikkiin hengissä, sillä onhan kyseessä melkoinen tieteellinen löytö.
Sotilaat lähtevät etenemään pitkin käytäviä, ja vankilanjohtaja seuraa heidän etenemistään kameroiden avulla. Pian he saapuvat risteykseen, jossa majuri jakaa joukkonsa kahden ja kolmen ryhmiin, ja hetkeä myöhemmin kaksikon saapuessa toiseen risteykseen määrää nämä kummatkin jatkamaan omillaan. Nokkelimmat pokkelimmat varmaankin jo arvaavat miten tässä käy (55:42, 7-0). Käärme ei tainnut edes huomata rynnäkkökivääritulitusta, ja McCarthy päätyi urheasta taistelustaan huolimatta pedon kitaan. Majuri ilmoittaa vankilanjohtajalle tarvitsevansa tulitukea ja vaatii vartijoita liittymään toimintaan. Vastahakoinen päävartija pakotetaan antamaan apua sotilaille, jotka vankilanjohtajan radiokanavilla panikoinnin takia onnistuvat tuottamaan rainan ainoan ampuma-aseiden uhrin, yhden omistaan (ajassa 59:20 ihmiset kaventavat 7-1). Neljä ja puoli minuuttia elokuva-aikaa aiemmin juuri samainen majuri, joka osallistui ampumiseen, sanoi McCarthylle "make sure you have a target before you fire. this place is loaded with exposed gas lines”.
Tohtorit ovat liittyneet vartijoiden joukkoon, sillä he kokevat voivansa antaa tärkeän panoksensa tuholaisongelman selvittämiseen. He ovat kuitenkin huolissaan käärmeen herkästä tärinäaistista ja jättäytyvät kärryjen kyydistä hetki ennen määränpäätä. Vartijat jatkavat härkäpäisesti eteenpäin. Käärme ei kuitenkaan ole jäänyt lepäämään laakereilleen, ja pian se väijyttääkin kolme jäljelle jäänyttä sotilasta, liiskaten ensimmäisen ruhollaan ja purren toisen päiviltä. Kankea majurimme tulittaa minkä ehtii, mutta väittäisin boan aistineen puisevuuden mukanaan tuoman pahan maun päättäen luikertaa kaikella liukkaudellaan taka-alalle. Majuri ampuu muutaman tähtäämättömän laukauksen ja vaihtaa lippaan loppuessa m16-kiväärinsä pumppuhaulikkoon, jolla vielä roiskii käärmeen perään. Tämä saa aikaan lähinnä vain kaasuvuotoja ja ampuma-alueella laajenevan kulon, joka osoittautuu vartijoiden saapuessa sopivasti paikalle olevan räjähdysherkkä kombinaatio. Matelijan hyvästä yrityksestä huolimatta Team Homo Sapiens kaventaa jälleen, ja 62 minuutin jälkeen tilanne on kutkuttavasti 9-8.
Tiedehenkilöt saapuvat paikalle todistamaan kuinka jättiläisboa syö raatoja. Reipas pakeneminenkaan ei päästä heitä pälkähästä, sillä käärme seuraa perässä ja pedon hyökätessä pariskunta joutuu eroamaan toisistaan tohtorin päästessä luukusta ylemmäksi pakoon ja tohtorittaren kadotessa kuvausalueen ulkopuolelle. Vaimoaan kuolleeksi luuleva, kokemastaan järkyttynyt mies menee avautumaan vankilanjohtajalle, ja käskee tätä vapauttamaan vangit jotta nämä saadaan liittymään taisteluun murhanhimoista muinaismuistoa vastaan. Vankien väkivaltaisuudesta ja mahdollisesta kostomielialasta huolestunutta päällikköä suostutellaan kolmasti samoin kovin sanoin ”It is not a fucking moral question, it’s simple fucking mathematics, do you get that?”. Lopulta tämä kuitenkin suostuu ehdotukseen ja tohtori ryhtyy hieromaan vankien kanssa diiliä, sillä nämä kuulemma tietävät enemmän ulosmurtautumisesta kuin he. Vastahakoinen vankilanjohtaja vie vangit ja tohtorin asevarastoon (jos vankilassa on noinkin kattava käärmevapaa-alue, niin mikseivät he linnoittaudu ja odota apuvoimia?). Tšetšeenipomo ilmoittaa olevansa nyt johdossa ja ilmoittaa selviytymissuunnitelman, joka tiivistettynä on ”mennään kahdessa eri ryhmässä”.
Suunnitelmaa ryhdytään toteuttamaan, yhteen ryhmään päätyy tohtori, entinen vankilanjohtaja, hakkeri ja Irlannin lahja. Toinen ryhmä pääsee kuitenkin ensiksi maistamaan toimintaa kun vanha vainolainen vie kemikaali-Alin mukanaan. Tuulennopea 20-metrinen kuristajakäärme menee elokuvankin ihmisiltä yli ymmärryksen. Seuraavaksi näemme miten huonosti ensimmäisessä ryhmässä kemiat kohtaavat. Loisteliaan yhteistyön päättää hakkeri, joka nappaa syvennyksestä itselleen jo vartijoiden ja insinöörien tässä elokuvassa popularisoiman menopelin. Irlannin neidille tämä ratkaisu ei ole mieleinen, mutta valitettavasti hänen rynnäkkökiväärillä annettu vasta-argumenttinsa valuu hukkaan naisen ollessa täysin kykenemätön osumaan poikittaissuunnassa liikkumattomaan kohteeseen alle 30 metristä. Ehkä elokuvan tumpelot menestyisivät paremmin jos heille olisi jaettu esim. kirveitä ja viidakkoveitsiä?
Hurjan takaa-ajon saattelemana hakkeri päätyy käytävänpätkään joka näyttää hämäävän paljon siltä kohdalta jossa vartijat menehtyivät liekkeihin. Ei ole onni myötä tälläkään kertaa, sillä katossa joidenkin putkien päällä lepää n.20 metrin mittainen käärme. Käärme karjuu ja avatessaan kitansa paljastaa boille ja muille kuristajakäärmeille ominaiset myrkkyhampaat. Mielestäni tähän sopisi rasahdus katossa kun putket eivät kestäkään kannatella pitkälle toista tonnia painavaa lötköä ja tämä rojahtaa suuren rytinän saattelemana hakkerin ja tämän kärryn päälle. Tätä emme kuitenkaan näe, vaan käärme toteuttaa luontodokumenteistakin tuttua saalistustekniikkaa ja keihästää piikikkäällä hännällään epäonnisen vangin. Kärry valuu ilman kuljettajaa verkkaiseen tahtiin pystysuoraan putkeen, joka katkeaa iskusta (ilmeisesti painon laittaminen ei vaikuta samalla tavalla kuin impulssi?) sylkien ulos räjähdysherkkää kaasua. Vankilan entisen johtohahmon vimmattu tulitus tuottaa arvattavia tuloksia ja tohtori ja irlantilainen selviävät syöksymällä maihin. (72:30, ja 11-9)
Jossain alemmissa kerroksissa toinen ryhmä vaeltelee tulittaen vainoharhaisina pimeyteen. He eivät kuitenkaan onnistu osumaan tohtorittareen, joka hoippuu heidän luoksensa. Tämä on kertomansa mukaan onnistunut ryömimään ilmastointitunneleita pitkin perässä seurannutta käärmettä pakoon, mikä kyseisen boan toimintakyvystä näkemiemme näytteiden perusteella tuntuu sepustetulta tarinalta. Mitä jos mikään näkemästämme ei olekaan totta ja todistamme vain todella pahaa trippiä seurannutta joukkopsykoosia, kirjaimellisesti ”liskojen yötä”? Samanaikaisesti kun ensimmäisen porukan viimeiset kaksi saapuvat varmasti lukituille ulko-oville huomaa toinen ryhmä, että rouva tohtori ei tullutkaan yksin, ja luodinkestävä taikakäärme on jälleen laittamassa miestä lihoiksi. José rutistetaan hengiltä pilaria vasten ja vähemmän karismaattista tšetšeeniä kohdellaan kuin purulelua (13-9). Karhumainen karjaisu perässään tohtoritar ja tšetšeenien pomo lähtevät livohkaan kohti ilmanvaihtotunnelia, jonka yläpäästä pitäisi kuulemma löytyä avain pakoon. He pääsevät tavoitteeseensa ja räjäyttävät ikijäähän miehenmentävän aukon. He itse hakevat räjähdykseltä suojaa makaamalla sikiöasennossa viiden metrin päässä ja kuin ihmeen kaupalla kumpikin selviää, jopa ilman tinnitusta tai tilapäistä kuulonalenemaa. Herra tohtori ja neiti IRA seuraavat pian samaa reittiä perässä, mutta niin tekee myös käärme katala, joka näykkii jälkimmäisen hengiltä (14-9) ja vetää mukanaan syvyyksiin. Tohtori syöksyy yksin vaimonsa ja tsetseenin perään hyytävään ulkoilmaan.
Mutta voi, käärmeessä on vielä pontta ja verenhimoa jäljellä. Rainan maaginen peto LUIKERTELEE NOUSUKIIDOSSAAN OLEVAN LENTOKONEEN KIINNI JA PUREE ITSENSÄ MUKAAN KYYTIIN. SEIVÄSTETTYÄÄN PIIKIKKÄÄLLÄ HÄNNÄLLÄÄN APUPILOTIN LATTIAN JA TÄMÄN TUOLIN LÄPI käärme päättää puskea ruman päänsä matkustamoon. Paniikki iskee, mutta tšetšeeni keksii idean. tohtori houkuttelee käärmettä vaahtosammuttimella kohti avattua takaluukkua samalla kun tohtoritar ja tšetšeeni lassoavat käärmeen ja kiinnittävät lassonsa toisen pään laskuvarjoon, joka sitten avataan ja heitetään ulos. Suunnitelma toimii, mutta ulos valuessaan käärme vetää tšetšeenin mukanaan, toteuttaen ennustukseni selviytyjien määrästä (voinemme laskea selvinneen pilotin mukaan selviytyjiin) ja armollisesti päättäen vihdoin tämänkin elokuvan.
90 minuutin jälkeen lopullinen body count on 16-9 jättiläisboan hyväksi. Team Homo Sapiens kyllä hyvin yritti, mutta tahto ei vierasjoukkueella tällä kertaa riittänyt tuomaan voittoa.
*** Tähän päättyvät juonipaljastukset ***
Elokuvan puolustukseksi sanottakoon, että lavasteet olivat asialliset ja loivat hyvää tunnelmaa. Samaa ei voi sanoa kaikkien näyttelijöiden työskentelystä, mutta yritystä oli havaittavissa ainakin sivurooleissa. Ihmettelen myös miksei sotilaita näytelleet ole voineet lukea vaikka internetin ihmemaasta lyhyttä artikkelia aseenkäsittelyn perusteista. Vaikka tässä rainassa ei sarjatulivaihdetta käytettykään ja näimme jopa yhden lippaanvaihdon (13 laukauksen jälkeen. No, kukaan ei ole täydellinen), eivät ne riitä peittämään ilmeisiä heikkouksia. Ja premissin huomioon ottaen on aika ihmeellistä että mitään pelastusoperaatiota vaivaudutaan järjestämään moiseen haamuvankilaan. Myöskään elokuvan musiikit eivät olleet erityisiä, ja ensimmäisen puolen tunnin aikana ne toivat mieleen pikemminkin pikkukakkosen kuin toimintaelokuvan.
Lyhyesti sanottuna näkisin elokuvan suurimman ongelman olevan ohjaaja. Allekirjoittaneelle tuli sellainen olo tästä filmistä, että matala budjetti on koettu suuremmaksi esteeksi kuin mitä se tosiasiassa on, ja siksi on turhaan pyritty tunkemaan joka rakoon joko jännitystä tai realismia. Sen viimeisen niitin, eli taidon, puuttuessa tämä aiheuttaa elokuvalle enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Mutta mitä jos koko tämä leffa olikin vain yhtä suurta allegoriaa? Boa, suuri mutta edelleen vaarallinen muisto muinaisilta ajoilta kuvaa Venäjää. Tähän sopisi myös se miten lisko metsästää vapautta halajavia tšetšeenejä. Elokuva myös kritisoi Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa, jota hoidetaan lähinnä lähettämällä paikalle vajaa ryhmä toistaitoisia keltanokkia mahdollisten tappioiden minimoimiseksi. Heillä ei myöskään ole tilanteen vaatimaa kalustoa mukana koska he eivät tunne vihollistaan kunnolla, ja tuskin ovat minuuttia pidempään vaivautuneet asiaa miettimään. Noin kolmannes kuolonuhreista syntyy heidän omien toilailuidensa seurauksena ilman vihollisen suoraa vaikutusta. Näiden suurten sotureiden mukanaan kriisialueelle lähetetään ”asiantuntijoita” joiden ydinosaamista vaikuttaisi olevan lähinnä ongelman suuruuden päivittely.
Tai sitten ei. Turha minun on haihatella ja kuvitella elokuvan juonelle syvempiä merkityksiä, se oli rehellistä skeidaa alusta loppuun saakka, ja koko leffa B-elokuvienkin asteikolla huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti